Ennen kuin kerron tämän tarinan:Oon tekemässä muuttoa ja oon pakatessa löytänyt vanhoja vihkoja joihin oon kirjoitellut tarinoita, runoja yms. Löysin tämmösen keikkatarinan yhdestä mun vihkosta. En enää muista että onko tämä tapahtunut just mulle vai oonko keksinyt tämän päästäni. Oon ollut paljon nuorempi tarinaa kirjottaessa joten en oo välttämättä kauheesti miettiny miten kirjoitan :D Mutta mennään nyt itse tarinaan!
Täpötäysi ja loppuunmyyty Pakkahuoneen keikka. Liput ostettu jo pari kuukautta sitten ennen keikkaa.
Olen odottanut jonossa noin kaksikymmentä minuuttia. Edessäni seisoo muutama hyvännäköinen rokkari. Kello on viisi yli seitsemän ja minulla alkaa olla kylmä. Syystuuli puhaltaa. Minulla on vain nahkatakki, jonka alla on KISS-paita. Minulla on myös ihanat legginssit, jotka äiti osti minulle Tuurista viime vuonna. Silmäni alkavat vuotaa pienen väsymyksen ja kylmyyden takia. Katson taakseni ja huomaan, että jono ylettyy jo Tullintorin kauppakeskukselle asti. En ole kyllä yhtään kateellinen jonon hännillä oleville. Katson uudestaan kännykkäni kelloa. Se näyttää olevan viisitoista minuuttia yli seitsemän. Ovien olisi pitänyt aueta vartti sitten.
Pian ovet aukeavat ja ihmiset rynnistävät sisään. Lipun näyttäminen, takki narikkaan, laukkutarkastus, jonka jälkeen etsin paikkani eturivistä. Vasen puoli, koska olen aina ollut sillä puolella, ja jotta näen enemmän basistia. Alan hiplaamaan hermostuneena converse-laukkuni etutaskun vetoketjua. Jännittää. Katson taakseni ja huomaan täpötäyden yleisön. Huomaan myös kojun, jolla myydään bändin fanitavaraa. T-paitoja, toppeja, huppareita, kangaskasseja, pipoja, pinssejä... Käyn äkkiä kyseisellä kojulla. Päädyn ostamaan bändin pari pinssiä, jotka ovat vain euron kappale. Sen jälkeen palaan takaisin eturiviin. Minua jännittää niin paljon että minun on tekstattava siitä hyvälle ystävälleni. Pian sen jälkeen kajareiden musa hiljenee ja valot sammuu. Taustanauha alkaa pyöriä ja lavan valot kirkastavat taustakankaan. Pian rumpali, basisti ja kitaristi kapuavat lavalle ja yleisö alkaa huutamaan.
Eka kappale pärähtää käyntiin ja bändin laulaja hyppää lavalle. Alan taputtamaan ja laulamaan biisin mukana. Kitarasoolon jälkeen yleisö villiintyy entisestään. Otan kamerallani ainakin viisi kuvaa. Kuvat näyttävät mielestäni onnistuneilta ja jätän kamerani hetkeksi rauhaan. Tuntuu että leijun ilmassa. Musiikki vie minut mukanaan. Lattia tärisee. Tunnen yhteenkuuluvuutta muiden ihmisten kanssa.
Oloni on täydellinen. Jalkani ja käteni hakkaavat rytmissä musiikin. Laulaja heittää paidan pois ja meinaan pyörtyä. Otan tukea viereisestä aidasta.
Pian on encoren vuoro, ja bändi poistuu hetkeksi lavalta. Yleisö alkaa huutamaan WE WANT MORE! Huudan yleisön mukana ja hakkaan käsiäni yhteen. Hetken kuluttua bändi palaa lavalle ja yleisö huutaa villisti. Bändi soittaa vielä kaksi kappaletta. Viimeisen kappaleen jälkeen yleisö puhkeaa valtaviin suosionosoituksiin. Bändi kiittää ja kumartaa. Rumpali heittää rumpukapulansa yleisön joukkoon. Joku onnekas sai ne. Kitaristi heittää yhden plektran, ja joku anniskelualueen puolelta saa sen kiinni.
Yleisö alkaa matelemaan kohti narikkaa. Otan takkini ja menen ovesta ulos.
Olen juuri poistumassa asematunnelin suuntaan, kun huomaan tutun näköisiä ihmisiä. Bändin jäsenet ovat tulleet ulos ja heidän ympärillään pyörii fanilauma. Liityn fanilaumaan, ja kysyn rohkeasti, pääsenkö kuvaan koko bändin kanssa. Se sopii, ja pyydän erästä tyttöä ottamaan kuvan meistä. Tiivistämme ja tunnen laulajan käden olkapäälläni. Olen hieman jännittynyt, mutta kuvasta tuli kuitenkin hyvä. Kiitän bändiä ja saan heiltä vielä ihanat halit. Laitan kameran laukkuuni ja lähden kävelemään kohti pysäkkiä. Bussi tulee melko nopeasti ja lysähdän väsyneenä bussin peräpenkille.
Kaivan kamerani laukusta ja selaan illan kuvasaldoa. Yksi pakollinen peilin kautta otettu kuva ennen kuin lähdin, yksi kuva jonosta ja lipusta. Neljäkymmentä kuvaa bändistä ja yksi yhteiskuva. Tunnen itseni onnelliseksi, ja tirautan parit onnenkyyneleet. Rakastan keikkoja.
Tämmöinen tarina tämä oli!
